Heip taas.
Edellisestä öhlötyksestä toipuneena suuntasin toisen asiakkaani luokse.
Juttelevainen ja mukava läheisyystykkääjä, nuorehko ja vähän kummallinen mutta kaikin puolin miellyttävä.
Aika meni nopeasti.
Rahhaa rahhaa.
Koulussa kuulin luokkatovereideni keskustelusta pätkän: "Me aletaan huoriks!"
Letkautus oli vitsi, mutta juuri sen vuoksi lähes olin kääntää pääni ja kimmastua. Aihe pyörii korvieni välissä nykyään niin paljon, että se tuntuu hyökkäävän joka päivä jostain korviini ja ikäänkuin härnäävän minua.
Juttelin myös erään hyvän ystäväni kanssa taannoin, joka kertoi omista ostokokemuksistaan. Mieleni teki udella kaikki mahdollinen aiheesta.
Ensi kertaan!
Ps. Nyt kun kerran vierailit blogissa, jätähän mielipiteesi ja ajatuksesi!
<3, Emilia
Heips,
VastaaPoistaKun satuin eksymään ja pyysit kommenttia.
Olen itsekin "samalla alalla", joskin aika laiskasti käynnistänyt tämän homman. En jaksa pitää blogia, joten ei ole ketään kelle jakaa näitä juttuja. Voisi olla kiva jutskailla. Kirjoittele jos huvittaa.
-K
Moi.
VastaaPoistaKyllä mullaki on ollu kova homma pitää tää kaikki vaan täällä blogissa, mä en tykkää pitää omia salaisuuksiani ja parhaille ystävilleni olen aina kertonut kaiken. Blogi auttaa kauhean paljon siinä.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
PoistaLaita vaan kuulumisia (mitkä fiilikset, mitä kuuluu) ihan vaikka uusia asiakastapaamisia ei olisikaan. Silloin lukijat ainakin tietävät että "elossa olet" ja että kaikki on okei. Tai jos kaikki ei ole okei, kirjoittaminen yleensä auttaa silloinkin?
VastaaPoista