Jassoo.
Niin se sitten kävi. Sydän jäässä ajoin koulusta 10 km naapurikaupunkiin, olin päällepäin itsevarma ja peloton.
Tuhti, nelikymppinen, kimeä-ääninen karvakasa hytisi jännityksestä, saavutti huippunsa alle minuutissa ja hätisti minut asunnostaan kymmenen minuutin sisällä saapumisestani, vaikka maksoi puolesta tunnista.
Se oli ensimmäinen kertani kun koskin mieheen johon en olisi vapaaehtoisesti halunnut koskea. Kylpyhuoneessa ennen akteja (tai siis aktia..) tsemppasin vähän liian pitkään, etten olisi kaapannut kamojani ja juossut ulos. Kuitenkin homman alettua kykenin sulkemaan mielestäni kaiken pois.
Tekisi jollekulle mieli kertoa, miten kumma olo on, ja ääneen spekuloida että yököttääkö vaiko eikö. Ei tunnu siltä, että ällöttäisi, mutta kun ajattelen, miten minua TULISI kaiken järjen mukaan ällöttää aivan vietävästi, minua alkaa myös ällöttää.
Sähköpostiin kirjautuessani huomasin tietynlaista vastahakoisuutta vastata ehdotuksiin, mutta uskon sen kaikkoavan piakkoin.
-Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti