Mies 3.

Ehtoota taas.

Kolmas asiakas oli tähän asti ehkä "normaalein", aikuinen mies, siisti ja mukava ja hyvin tavallinen.
Kauaa ei kestänyt mutta tilanne oli hyvin miellyttävä, ei lainkaan kiusallinen tai tukala kummallekaan.
Ilmeisesti kyseinen herra oli tottunut maksamaan tuntemattomalle toosasta, niin luontevaa oli käytös ja eleettömästi kontilleen/makaamaan/imemään/pukemaan pyytäminen. Tykkäsin.

Tämä kerta oli myös itselleni jo paljon vaivattomampi, ensi kerran panikoimista tai toisen kerran epäuskoista todellisuudentajun kadotusta ei tapahtunut.
Seuraava kerta antaa odotuttaa itseään, lähden nimittäin reissuun ja yhteyteni maailmaan katoaa. Palataan taas!

- Emilia

Jos olet kiinnostunut lukemaan jatkossakin turinoitani, kerrohan siitä mieluusti! Jos esimerkiksi haluat kuulla ajatuksistani aiheesta muutenkin kuin vain asiakastapaamisten tiimoilta.

Mies 2.

Heip taas.

Edellisestä öhlötyksestä toipuneena suuntasin toisen asiakkaani luokse.
Juttelevainen ja mukava läheisyystykkääjä, nuorehko ja vähän kummallinen mutta kaikin puolin miellyttävä.
Aika meni nopeasti.

Rahhaa  rahhaa.

Koulussa kuulin luokkatovereideni keskustelusta pätkän: "Me aletaan huoriks!"
Letkautus oli vitsi, mutta juuri sen vuoksi lähes olin kääntää pääni ja kimmastua. Aihe pyörii korvieni välissä nykyään niin paljon, että se tuntuu hyökkäävän joka päivä jostain korviini ja ikäänkuin härnäävän minua.
Juttelin myös erään hyvän ystäväni kanssa taannoin, joka kertoi omista ostokokemuksistaan. Mieleni teki udella kaikki mahdollinen aiheesta.

Ensi kertaan!

Ps. Nyt kun kerran vierailit blogissa, jätähän mielipiteesi ja ajatuksesi!

<3, Emilia

Mies 1

Jassoo.

Niin se sitten kävi. Sydän jäässä ajoin koulusta 10 km naapurikaupunkiin, olin päällepäin itsevarma ja peloton.
Tuhti, nelikymppinen, kimeä-ääninen karvakasa hytisi jännityksestä, saavutti huippunsa alle minuutissa ja hätisti minut asunnostaan kymmenen minuutin sisällä saapumisestani, vaikka maksoi puolesta tunnista.

Se oli ensimmäinen kertani kun koskin mieheen johon en olisi vapaaehtoisesti halunnut koskea. Kylpyhuoneessa ennen akteja  (tai siis aktia..) tsemppasin vähän liian pitkään, etten olisi kaapannut kamojani ja juossut ulos. Kuitenkin homman alettua kykenin sulkemaan mielestäni kaiken pois.

Tekisi jollekulle mieli kertoa, miten kumma olo on, ja ääneen spekuloida että yököttääkö vaiko eikö. Ei tunnu siltä, että ällöttäisi, mutta kun ajattelen, miten minua TULISI kaiken järjen mukaan ällöttää aivan vietävästi, minua alkaa myös ällöttää.

Sähköpostiin kirjautuessani huomasin tietynlaista vastahakoisuutta vastata ehdotuksiin, mutta uskon sen kaikkoavan piakkoin.

-Emilia

It's a sign..?

Jahas.

Ensimmäinen asiakkaani ikinä ikinä ikinä teki OHARIT.
Sanoi jälkeenpäin että "et sitten tullutkaan", eli voi olla että olimme eri paikoissa odottelemassa, mutta pidän epätodennäköisenä. Kaipa hän tuntisi omat huudinsa. Risoo yhteensä 3 tunnin matkustustapahtuma ja puolen tunnin odottelu pakkasessa.

Voi olla, että tää on nyt merkki jostain että "Emilia, älä aloita", tai että mua ei oo tarkotettu näihin hommiin. Seuraava keikka on kuitenkin jo sovittu, eli jos nyt laitan tämän kommelluksen jonkun asian piikkiin enkä luovuta.

Valinnanvaikeus.

Ehtoota.

Paljon on ehdotteluja ja sitäkin enemmän vaikeuksia suodattaa, mihin vastata ja mihin tarttua.

Kertoisinko hieman itsestäni?
Olen siis pyöreästi 20-vuotias nainen pk-seudulta, ja teinivuosina, seksuaalisuuteni herättyä, kiinnostuin koko ajan enemmän salatusta, vaietusta, kummaksutusta ja ennen kaikkea tuomitusta ja paheksutusta työstä, seksin myymisestä.
Ajattelin, miten hienoa ja helppoa olisi tienata uskomattomia summia eniten rakastamallaan ajanvietteellä.

Aluksi ajatus oli jo iän puolesta mahdoton. Myöhemmin kaikki mahdolliset riskit jarruttivat. En uskaltanut enkä ollut oikeasti varma, halusinko. Sitten luin muutaman aiheeseen liittyvän kirjan, selailin paljon blogeja ja lueskelin foorumeita, kuukausia ja kuukausia pohdiskelin ja punnitsin vaihtoehtoja ja riskejä ja hyviä ja huonoja puolia, ja lopulta päätin kokeilla. Liian kauan kutkuttanut, liian kauan halunnut itse tietää. Tarpeeksi pitkälle keksitty identiteetti, uusi sähköpostiosoite ja hienovarainen ilmoitus nettiin.
Pam ja kymmeniä ja taas kymmeniä vastauksia. Laidasta laitaan kummallisista vaatimuksista pelkän suihinoton ujosti pyytämiseen. Menee tytön pää pyörälle.

Edelleen pelottaa. Mitäs jos jotain käy. Mitäs jos muhun sattuu, tai jos joku uhkailee. Miten mä pystyn pitämään salaisuutena jotain niin isoa. Se olisi ensimmäinen kerta, kun en voisi enkä haluaisi kertoa parhaille ystävilleni jostain, mitä tapahtui miehen ja minun välilläni.

Ei tässä hirveästi ole kerrottavaa ennen kuin ensimmäinen keikka on takana. Halusin aloittaa tän vaan jo ihan näillä metreillä.

Aloitus.

En olisi ikinä uskonut, että 15 minuutin sisällä ensimmäisen ilmoitukseni julkistamista internetin syövereissä, sähköpostiini on saapunut 10 vastausta ilmoitukseen.

Onko kysyntää todella näin paljon?

Mikä enää estää?

Uskallanko tehdä ratkaisevan keikan?

Uskallanko toteuttaa salaisen haaveeni vuosien takaa, ryhtyä harjoittamaan maailman vanhinta ammattia?

Ajatuksia luvassa myöhemmin..